Nidekon

Tämäkin päivä saapui viimein. Katsoin juuri urheiluaiheisen animesarjan (Ping Pong Clubia ei lasketa, se ei ole urheilua) ja vieläpä pidin siitä.

Ei ryppyotsaista toimintaa, ei voimatasoja, ei typeriä tekniikoita tai erikoistaitoja joita jostain syystä jokainen hahmo omaa, eikä tosin miespuolisia päähahmojakaan. No jaa, ehkä kendoa ei varsinaisesti urheiluksi voi luokitella. Bamboo Blade on tyttöjen kendoa, mutta oikeammin sarja kuuluisi muutaman muun sarjan kanssa lokeroon “tytöt tekemässä söpöjä juttuja”. BB:n koko olemus on todella kevyt ja tätä onkin todella mukava katsoa jonkin muun sarjan lomassa. Loppupuolen hetkellinen vakavoituminen uhkasi ohjata suunnan kohti lähintä ojaa, mutta onneksi se sitten loppui yhtä äkillisesti kuin alkoikin.

Suurin osa BB:n katsomseen kulutetusta ajasta tulee ihmeteltyä Tamakin moeilua (kas siinäpä hieno sana). Ikäänkuin tapoja rikkoen itse otteluita ei juurikaan näytetä, ja jos näytetään niin ei koskaan kokonaan. Hyvä näin, sillä olisi tämäkin sarja jäänyt kesken jos perinteiseen tapaan olisi ollut useampia jaksoja kestäviä otteluita. Varsin kevyttä komediaa, tykkäsin.

Aasinsillan kautta kendosta vakavampaan miekkailuun, sillä törmäsin vastikään elokuvaan nimeltä Sword of the Stranger. Yleensä 26 jaksoa omaaviin sarjoihin tottuneena huomasin että elokuvat ovat todella lyhyitä! Pikainen hahmojen esittely, tilanteen kerronta, pientä etenemistä tarinassa, suuri rytinä ja sitten jo pyöriikin lopputekstit. Höh, tässäkö se nyt oli?

Elokuvana Sword of the Stranger ei ollut kovinkaan kummoinen. Entinen todella lahjakas miekkamies joka ei suostu avaamaan miekkansa sinettiä syystä X kohtaa “erikoisen” hahmon joka sitten onnistuu vetämään miekkamiehen mukaansa palkkaamalla hänet. Seuraavaksi työnantaja joutuu pulaan, palkkamiekka pelastaa päivän ja lopussa ollaan niin hyvää kaveria. Palkkamiehen roolia muuten vetää tämän näköinen pirteä pitkätukka:

Ehkä Sword of the Stranger vain koukutti kuitenkin tarpeeksi ja leffan lyhyys vain korostui. Lopputekstien aikana melkein jo etsin seuraavaa, mutta olematonta jaksoa. Melkein.

Jostain kumman syystä play.com ei enää kelpuuta korttiani, joten joudun hakemaan animelevyjä muualta. Vaan mistä muualta? Archonia palvelee lähinnä patonginpureskelijoita ja figuurifetissin omaavia, ja BlahDVD ei tunnista animea edes omaksi lajikseen vaan ne yleisimmät animet mitä jopa täkäläisissä marketeissa näkyy on heitetty lastenpiirrettyjen viereen animaatio-osastolle. Onko minulla nyt jokin hyvä anime/mangakauppa jäänyt huomiotta?

Lue koko artikkeli »

Chrno Crusade oli yksi ensimmäisistä animesarjoista joita katsoin heti Hellsingin jälkeen, eikä siitä enää ollut kuin jotain hämäriä kuvia muistin perukoilla. Jostain syystä jätin tuolloin sarjan kesken enkä millään muista miksi. Ehkäpä syynä oli vain se että sarja oli niin mitäänsanomaton. Yritys olla paikoin hauska varsin perinteisillä komediapätkillä mutta muuten vakava ja synkkä toiminta kristinuskon ääripäiden taivaan ja helvetin välillä ei toimi mitenkään päin. “Hauskojen” kohtien jälkeen yhtäkkinen vakava kohtaus ei tunnukaan vakavalta. Mitä jos pitäytyisi vain toisessa genressä? Se voisi jopa toimia.

Eniten sarjassa ärsyttää itse Chrono. Tai itse asiassa ääninäyttelijä joka toimii Chronon äänenä. Niin väärä valinta paholaisen ääneksi, etenkin kun matalaa ja pahaenteistä ääntä jota paholaiselta odottaisi hän ei saa millään aikaan. Chrno Crusadessa kuultavat yritykset ovat lähinnä säälittäviä, ja niitähän kuulee etenkin kun Roseten kellolukkohärpäke avautuu.

Azmaria taistelee ärsyttävimmän hahmon paikasta hienosti mutta jää silti toiseksi. Ikinä en ole ymmärtänyt kömpelön tytön moe-arvoa enkä ymmärrä nytkään. Kaikella käytöksellään hän on lähinnä vain ärsyttävin hahmo vähään aikaan mitä olen nähnyt naishahmokaartissa. Lasia pirstaloiva ääni on Azmarian vahvin ala, mutta onneksi hän on suurimman osan ajasta hiljaa. Hyvä että yksikään jakso ei ole ollut Azmaria-keskeinen.

Noh, tämä siis puoliväliin mennessä. Melkein hirvittää ajatella mitä kaikkea tässä vielä joutuu kestämään. Kaikkia sarjoja ei kannattaisi katsoa uusintana…

Olen varmaan viikkoja tai kuukausia jäljessä, mutta huomasin paikallisen tavaratalon video-osastolla animehyllykön kasvaneen kokoa aika reippaasti sitten viime kerran. Varsin omalaatuisella nimellä kulkeva Studio Anime näyttäisi tuoneen kohtuu ison kasan uusia animesarjoja myyntiin. Hieman omituisesti jopa Hellsing Ultimaten ensimmäinen osa löytyi nätissä DVD-kotelossa. Olin jo kauhomassa Samurai Champloon kaikkia osia mukaani kunnes tajusin vilkaista takakantta. Jep, kyllähän tämä kuulostikin jo liian hyvältä. Kyseessä siis skandinaavinen julkaisu, ja tekstitysten kielet sen mukaiset. Jouduin jättämään levyt hyllyyn.

Jotenkin epäreilua että jos haluaa animet englanninkielisillä teksteillä, on levystä maksettava melkein se 20€  samalla kun suomijulkaisut irtoavat muutamalla hassulla eurolla.