Touhou Project
Touhou Project on Team Shanghai Alicen, tai toisinsanoen, ZUN:n pelisarja joka keskittyy pelkästään luotisateeseen, danmakuun.
東方
Reading: とうほう (touhou)
Meanings: Orient, Oriental country, eastern
Pelisarjassa on jo kymmenen osaa joista ensimmäiset viisi ZUN kirjoitti aikoinaan PC-98 koneille. Nykyään ensimmäisiä osia voi pelata vain emulaattorin kautta, mutta se on jokseenkin turhaa koska Touhou-universumi aikalailla nollattiin Windows-alustalle siirtymisen kanssa. Ei tarvitse siis pelata kaikkia pelejä ymmärtääkseen mitä on meneillään. Windows-alustan ensimmäinen Touhou oli Embodiment of Scarlet Devil, joka näyttää kuin se olisi vielä hieman keskeneräinen. Grafiikka on suttuista ja musiikkikaan ei ole oikein kohdallaan. Team Shanghai Alice kuitenkin otti opiksensa jotain EoSD:stä ja sarjan seuraava osa, Perfect Cherry Blossom, olikin suorastaan mestariteos. Vaikka sarja on nyttemmin saanut lisää jatkoa on PCB edelleenkin hyvä Touhou-peli.
Jokainen peleistä kulkee lähes samaan tahtiin. Ensimmäiset kaksi tasoa menevät leikiten läpi, ja niiden aikana ehtii ihastella tason perusvihollisia, taustoja ja pomojen luotikuvioita. Kolmas taso nostaa vaikeustasoa jo reilusti ja kun loppuvastus voitetaan voi kehua itseään hyvästä suorituksesta, onhan peli jo puolivälissä. Sitten ruudulle piirtyy neljäs taso ja peli ottaa heikoimmilta pelaajilta luulot pois. Jo tason ensimmäiset viholliset sylkevät ruudun peittäviä luotiryöppyjä ja hengissä pysymisestä tulee todellakin taistelua. Tasopomo näyttäytyy ja pelaaja huokaisee helpotuksesta, nyt on vain yksi vihollinen ammuttavana. Mutta helpotus katoaa kun muutama ensimmäinen spellcard on käyty. Luotia tulee vaihtelevasti vihollishahmosta riippuen joko nopeasti, määrällisesti paljon, takaperin, suurina palloina, luotiviivoina tai jopa hämäävästi valeluoteja käyttäen mitä ihmeellisimmissä kuvioissa. Kaikki keskittymiskyky menee luotien väistelyyn ja silti pitäisi pystyä vielä liikkumaan vihollisen mukana ja ampumaan takaisin, paitsi jos pelaa laiskaakin laiskemmalla temppelinpapittarella jonka ammukset hakeutuvat.
Pelin alussa valittava pelattava hahmo vaikuttaa myös vaikeuteen. Kaikissa peleissä esiintyvä Hakurein perillinen ampuu useaan ja focused tilassa yhteen maaliin hakeutuvia ammuksia. Aina niin perinteinen noita Marisa keskittää tykityksen yhteen suoraan viivaan, joten pelaajan täytyy liikkua vihollisen mukana ja tähdätä jatkuvasti. Myös pommit vaihtelevat spellcardien mukaan. Yksi pitää suojakenttää pelaajan ympärillä hetken aikaa tuhoten kaikki kohti tulevat luodit, kun taas toinen järisyttää koko ruutua ja läiskii niin luodit kuin vihollisen elämääkin pois.
Neljännen tason pistemäärä näkyy hetken aikaa ruudulla ja pelaaja tuumaa että olihan rankka peli. Viides taso alkaa samantien ja jälleen muistuttaa pelaajan kuolevaisuudesta viedessään elämän tai kaksi heti alkurytinässä. Pian ilma on täynnä luoteja, ja luodin hipaisusta kertova naksaus kuuluu jatkuvana rapinana. Taitavasti heitetty pommi tyhjentää ruudun luodeista ja säästää pelaajan hengen, mutta vain hetkeksi. Kuudes ja samalla viimeinen taso ei armahda, ja läpsii kasvoille sanoen että tämä peli ei ole tehty ihmisille. Jos kuitenkin olet puoliksi kone ja/tai yli-ihminen, ja itse peli tuntui turhan helpolta, on vielä pelattavana ylimääräinen taso. Taso jossa vaikeustaso on aina mallia Lunatic. Kun taitoa kartuu ja pelaaminen ei ole enää elossa pysyttelyä, alkaa kisaaminen pistetaulukon sijoista.
Touhou sarja on tunnettu myös hyvästä musiikista. Retrohenkiset melodiat tarttuvat heti ja välillä toivoo ettei tason pomo vielä ilmeistyisi, koska silloin musiikki vaihtuisi. Mutta kun lopputaistelu alkaa, alkaa myös vielä äskeistäkin parempi musiikki. Hauskasti myös jotkut pomotaisteluiden luotikuvioista on ajoitettu musiikin mukaan. Tästä hyvänä esimerkkinä sarjan uusimman osan, Mountain of Faithin kolmas vastus.
Adrenaliini virtaa, loistavat musiikit soivat ja ruutu on täynnä hienoja luotikuvioita. Minä tykkään. Ja helpoimpaan vaikeustasoon ei sitten kosketa, eihän?