Asenteista
Sarjojen kuvausta lukiessa tulee monesti mieleen ajatus “miksi ihmeessä kukaan katsoisi tuollaista?”. Toki nämä kuvaukset ovat usein vain sinne päin kirjoitettuja, mutta silti ne vaikuttavat paljon päätökseen katsoako sarja vai ei. Kuvauksilla nyt tarkoitan näitä mitä kaikki animetietokannat, esim. AniDB, ANN jne., sisältävät. Negatiivista mielikuvaa luo myös suu vaahdoten sarjaa X maasta taivaaseen ylistävät fanipojat. Mitä enemmän joku hehkuttaa ja kehottaa katsomaan jotain, sitä vähemmän tekee oikeasti mieli.
Nyt vasta katsomistani sarjoista muistan erityisesti Aria The Animationin. Sen kuvausta lukiessa sarjasta välittyi jotenkin kylmä ja tylsä fiilis. Kuvaus oli vain jotain tyyliin “Akari toimii undinena Neo-veneziassa ja nauttii rauhallisista päivistä.” ja tämän takia vältin sarjaa pitkän aikaa. Lopulta kuitenkin katsoin Arian, ja ihmettelin että miksen tehnyt tätä aiemmin. Aria ei ollut ainoa, listaltani löytyy lukuisia sarjoja joita olen aluksi vältellyt mutta myöhemmin pitänyt valtavasti.
Yakitate!! Japan oli myös yksi jonka aluksi hylkäsin. Katsoin ensimmäisen jakson, ja kokoajan ajatuksissa pyöri “ei tämä voi olla hyvä, jotain leipomista…”. Myöhemmin siskoni tahtoi kaikki Yakitaten jaksot mitä minulta löytyi kun kuulemma oli sen verran hauska. Mielenkiintoni syttyi jälleen ja katsoin muutaman seuraavan jakson. Ei hitto, tämähän on hyvä.
En tietenkään ole ainut jolta ennakkoasenteita löytyy. Oikeastaan, suurimmalla osalla ihmisistä niitä on. Yleisimmin tämä ilmenee henkilöinä jotka leimaavat kaiken animen “piirretyiksi”, noiksi vailla järkeä oleviksi aamutuimaan esitettäviksi länsimaisiksi mielennollaajiksi. Itselläni ainakin tulee jotain animessa usein nähdyn pullistelevan verisuonen tapainen reaktio kun joku kutsuu animea piirretyksi. Etenkin silloin kun parhaillaan katson jotain sarjaa, ja joku tulee viereen “Hay mitä täällä katotaan? Eh, jotain piirrettyjä?”. En kuitenkaan ole väkivaltaista tyyppiä joten vastaan vain tylysti ja kieltävästi että asia ei ole näin.
On olemassa kuitenkin yksi genre jota en sulata vaikka mikä olisi. Urheiluanime. En pidä näistä lähes samoista syistä kuin shounenista muutenkaan. Shounenia ymmärtää kyllä jos se tapahtuu jossain kuvitteellisessa maailmassa aseineen jne., mutta että urheilussa? Samassa hullujen hommassa mitä nähdään oikeassakin maailmassa? Ei kiitos.
Vaan miten ihmeessä he sen tekevät? Oli aihe lähes mikä tahansa, nuo hullut japanilaiset saavat siitä hyvän animen aikaan. Pitäisi vain suosiolla pudottaa kaikki ennakkoasenteet sarjoista ja katsoa vähintään muutama jakso jokaista sarjaa. Pitkän animen seurannan ansiosta minulla tämä jo jokseenkin onnistuu mutta silloin tällöin alitajunta pääsee väliin…