Vagabond
Tuli oikein hyvälle tuulelle kun näki Magin vihdoin saaneen kirjoituksen aikaan. Se on jotakin aivan käsittämätöntä. Kirjoitetaankin siis vaihteeksi hyvästä mangasta, josta ei ole täällä paljoa kirjoiteltu. Vagabondin nimi ei kerro kovin paljoa, mutta kun mainitsee sen kertovan Musashista, pitäisi jo riittää. Kyseessä on siis jälleen kerran iki-ihana manga, jossa katanat heiluvat ja veri suihkuaa kauniissa kaarissa, kuitenkin se on hyvin tehty ja siinä on “kunnon” juoni.
Musashi on varmaan yksi mangan käytetyimmistä hahmoista ja tuleekin miettineeksi, mitä uutta tämä antaa? Vagabond pohjautuu löyhästi Eiji Yoshikawan teokseen Musashi, joka oli aikanaan myyntimenestys on yhä paljon luettu, suosittelen. Tämä pohjustaa hyvin mangan juonta, joka kerronnallisia vapauksia ottaen käyttääkin tätä hyväkseen. Kuitenkaan juoni ei tee tätä loistavaksi mangaksi, vaan liikkeen kuvaus ja piirtojälki. Vagabondin piirto on komeaa, samoin liikkeen kuvaus taisteluissa, tätä katsoessa silmä lepää. Vagabondin hyvin realistinen ote taisteluissa on vetoava. Esimerkiksi Lone Wolf & Cub on hyvin samaa tasoa(suosittelen tätäkin). Blade of the Immortalia en aio suositella ja se jääkin tässä asiassa kauas taakse. “Realistinen” taistelu erottuu edukseen massan keskeltä. Vagabond ei sorru yltiörealismiin, vaan vangitsee hyvin jo aiheenkin vaatiman tunnelman.
Mangan eroavuus kirjasta on oma lukunsa ja en aio siihen erityisemmin puuttua. Ajattelin aluksi, että Sasaki Kojiron olisi voinut toteuttaa paremminkin, mutta mangakan tekemästä valinnasta saadut kohtaukset myöhemmässä vaiheessa käänsivät tämän hyväksynnäksi. Vagadond nostaa itsensä yhdeksi pakkoluettavaksi teokseksi hyvien samuraimangojen joukkoon, muun muassa Lone Wolf & Cubin rinnalle, suosittelen.