Blood Alone
Taputukset Rumaahisen ensimmäiselle postaukselle *taptap*. Erikoista on että hän on paljon samoilla aaltopituuksilla kanssani, kuten myös tämänkin mangan kohdalla.
Söpöjä vampyyrityttösiä ei nyt niin useasti näe kuin Rumaahinen antaa ymmärtää, mutta ei se todellakaan mikään uusi juttu ole. Lähinnä Tsukuyomin Hazuki, ja Negiman Evangeline tulee ensimmäisenä mieleen. Blood Alone on kuitenkin täysin erilainen sarja verrattuna kahteen edelliseen. Verenimemisen sijaan keskitytään suht. normaaliin nykyajan elämään, jossa hahmot vain sattuvat olemaan hieman erilaisia. Tämä “slice of life” tyyli pelottaakin monet pois jo sarjan kuvausta lukiessa, mukaanlukien erään kaverini joka on kova vampyyri-aiheisen mangan ja animen fani.
Misaki on viattomin ja söpöin vampyyri ikinä, Kuroe yllättävän kova jamppa ja piirtojälki erittäin nättiä. Muutamassa chapterissa käytetty erilainen asettelu jossa ei käytetä ruutuja ollenkaan on aluksi hieman sekavan oloinen mutta siihenkin tottuu, vaikka itse lukisin kuitenkin mielummin perinteisiä ruutuja. Odotan ainakin sarjan kääntyvän hieman vakavammaksi ja synkemmäksi, viimeistään kun Kuroen siskon tapausta selvitetään. Jo nyt kahden ensimmäisen volumen aikana on muutaman chapterin ajaksi heittäydytty hieman vakavammaksikin, joten hyvät mahdollisuudet tuohon olisi. Siihen saakka nykyinen tyyli saa puolestani jatkua. Vaan mistä ihmeestä tulee nimi “Renfield”?