Testissä BH-503
Kes/090
Jatketaanpa hieman puhelinaiheella. Omituisen kirjainyhdistelmän takaa nimittäin löytyy Nokian bluetooth stereokuulokkeet. Olen jo jonkin aikaa kironnut kuulokkeiden piuhoja koska ne tuntuvat aina hakeutuvan kaikkiin hankaliin paikkoihin, ja seurauksena napit lentävät korvista vauhdilla jonnekin. Kumma kyllä, ehjänä ovat vielä pysyneet.
Ideana langattomat kuulokkeet ovat hyvä, mutta bluetoothin kautta homma hieman ontuu. Bluetooth ei ole järin nopea siirtotie, joten ääntä joudutaan pakkaamaan siirtoa varten. Ei tarvitse hifisti, tai sen koommin mikään kultakorvakaan että huomaisi bluetooth-siirron aiheuttavan suorastaan hirvittävän suuren häviön äänidatalle. Huomasin myös että joissakin kappaleissa pakkaus repii korvia, ja joissakin pakkausta ei huomaa lainkaan. En ole vielä keksinyt mikä tämän aiheuttaa.
Äänipuoli sikseen, sillä BH-503 on parhaimmillaan juostessa, rullaluistellessa tai muuten liikkuessa. Kuulokkeet pysyvät päässä kaikissa tilanteissa, ja musiikin kontrollit ovat helposti käsillä. Puhelimeni on hieman kömpelö biisien vaihteluun kosketusnäytön takia, joten kontrollit kuulokkeissa helpottavat kummasti.
Vähän aikaa mietin kumpia kuulokkeita käyttäisin päivittäin. Minussa on kuitenkin pientä hifistin vikaa, joten käytän lähes aina vanhoja nappikuulokkeita (Sennheiser CX-300) kun kuuntelen puhelimella musiikkia. Lenkkeillessä sitten mielummin BH-503. Bluetooth syö kyllä puhelimen akkuakin aika reipasta tahtia, että ehkäpä parempi näin.
Enemmän kick-ass Shana
Kes/090
Tykkäsin alkuperäisestä Shakugan no Shanasta, mutta kun kuulin elokuvaversion sisältävän vain ensimmäisen storyarcin ei mielenkiinto ihmeemmin herännyt. Syystä tai toisesta elokuva päätyi nyt katsottavien listalle, ja yllätyin kyllä.Tykkäsin alkuperäisestä Shakugan no Shanasta, mutta kun kuulin elokuvaversion sisältävän vain ensimmäisen story arcin, ei mielenkiinto ihmeemmin herännyt ja siksi jäikin katsomatta. Syystä tai toisesta elokuva päätyi nyt katsottavien listalle, ja yllätyin kyllä.
Elokuvan ensimmäinen puolisko on aika hirveää tuubaa. Samanlaista tuubaa kuin sarjankin aloitus. Jokainen kohtaus on lähes yksi yhteen sarjan kanssa – animaatiota myöten. Shanan tarinan alku on hirveän kankea, mutta sen ylitse kun päästään on meno jo varsin sujuvaa. Elokuva sisälsi aika vähän lisämateriaalia sarjaan verrattuna vaikka keskitytäänkin vain sarjan yhteen osioon. Toteutus oli tällä kertaa kuitenkin niin paljon tyylikkäämpi että ehkäpä “rebuild” oli aiheellinen. Jos ei ole vielä katsonut Shanaa ollenkaan niin elokuva sopisi hyvin ensimmäisten jaksojen tilalle.
Ei siis mitään kovin ihmeellistä, mutta ei missään nimessä huonoa käyttöä yhdelle tunnille ja 30 minuutille. Kuten jokaisessa “sarjasta elokuvaksi” käännöksessä käy, elokuva tuntuu hirveän kiireiseltä etenkin jos on katsonut alkuperäisen sarjan. Näissä tapauksissa OP:n ja ED:n aiheuttamia taukoja alkaa arvostamaan vielä enemmän.
Musiikkia mobiilisti
Kes/094
Aina kun kuljen jossain, mukanani on jonkinlainen musiikkisoitin. Pitkään tätä virkaa oli hoitamassa Meizun M6, mutta noin puolikas vuosi sitten tutustuin Nokian musiikkipuhelimiin, eikä paluuta takaisin enää ole. Kahden laitteen lievä kömpelyys on tiessään koska yksi laite hoitaa musiikkisoittimen ja puhelimen toiminnot täysin.
Kuitenkin vasta lähiaikoina olen tutustunut älypuhelimien maailmaan hankkimani Nokia 5800:n myötä. En tiedä onko älypuhelin paras sana kuvaamaan näitä laitteita, sillä toiminnoiltaan ne ovat jo pieniä tietokoneita. 5800 on musiikkipuhelin, ja musiikkitoimintoja siinä eniten käytänkin. Yksinkertaisena musiikkisoittimena 5800 on ihan menevä, joskin häviää käytettävyydessä M6:lle jonkin verran. Ogg Vorbis ja FLAC -tuen puute harmittaa, ja aiheuttaa pientä vaivaa koska kappaleet täytyy muuttaa joko Mp3 tai AAC -muotoon ennen puhelimeen siirtoa. Sisäänrakennetulla podcast-sovelluksella voi ladata ja ylläpitää rss-feedeistä ladattuja jaksoja, ja musiikkisoitin osaa myös käsitellä podcasteja oikein. Kaikki mitä musiikkipuolelta vaadin toimii hyvin. Jossain vaiheessa puhelimen musiikkikirjastoon kuitenkin kyllästyy, ja internet-yhteyden ollessa saatavilla tulee mieleen kuunnella streameja.
Streamit eivät onnistukaan niin helposti. Mukana tuleva musiikkisoitin ei toista verkon ylitse yhtään mitään, joten on käännyttävä sen toisen mukana tulevan soittimen puoleen. RealPlayeriin. Nimi tuo heti mieleen huonoja muistoja, mutta puhelinmalli on kuitenkin ihan pätevä. 5800:ssa RealPlayer on ainoa joka toistaa musiikkistreameja, mutta tätä ohjelmaa ei voikaan jättää taustalle soimaan. Ohjelma nimittäin sammuu aina taustalle joutuessaan. Streamien kuuntelu toimii kyllä, mutta et voi tehdä samalla mitään muuta.
Streamien kömpelyys harmitti aikansa, mutta sitten törmäsin S60-alustalle kirjoitettuun Last.fm-soittimeen, Mobbleriin. Käytin Last.fm:ää vuosi tai kaksi sitten, mutta sen hyödyllisyys ei oikein silloin auennut. Musiikkikirjastoni koostuu suurimmaksi osaksi suhteellisen tuntemattomasta doujin-musiikista, ja tämä ei tietenkään oikein toiminut. Last.fm muuttui vastikään maksulliseksi radion puolelta, mutta ajattelin silti kokeilla palvelua. Kolme euroa kuukaudesta on varsin vähän verrattuna siihen kuinka paljon kuukauden aikana ehtii kuunnella musiikkia. Otin kertamaksulla yhden kuukauden testiin.
Suuri ongelma Last.fm:ssä on artistien lajittelu. Artisteja ja kappaleita yhdistetään toisiinsa mielestäni täysin väärän aiheen perusteella. Esimerkkinä toimikoon nyt TAMUSIC. Last.fm neuvoo avuliaana useita muita samanlaisia artisteja joista voisin olla kiinnostunut, ja kun listaa katsoo niin ne ovat kaikki Touhou doujin-musiikkia. Tavallaan oikein, mutta silti ei. Mitä jos haluaisin lisää samankaltaista musiikkia noin musiikillisesti, eli viuluja ja pianoa? Ei onnistu, sanoo Last.fm. Sama myös Alstroemeria Recordsille ja muille, palvelu ei suosittele muita japanilaisia elektronista musiikkia harrastavia artisteja vaan muita doujin-artisteja.
Toinen ongelma on useat saman nimiset artistit. Suurin osa nimistä tuntuu olevan varattu kahdelle tai jopa useammalle eri artistille, ja tämäkös aiheuttaa ongelmia radiolle. Esimerkkinä jälleen TAMUSIC, tai lyhyemmin TAM. Artistin sivu kertoo heti alkuunsa tällä nimellä löytyvän neljä artistia. Jos valitsen radiosta oman kirjastoni musiikkia niin soittolistalle osuu väistämättä myös TAMUSIC. Kyseisen artistin kappaleita ei kuitenkaan ole Last.fm:n tietokannassa toisettavaksi, joten soitettavaksi eksyy erään toisen “tam” nimisen artistin musiikkia. Arvatenkin, musiikin genre heittää noin 180 astetta väärään suuntaan. Toistettavaa materiaalia haetaan siis pelkästään nimien perusteella, eikä niinkään samanlaisten kappaleiden perusteella ja tällä mennään puihin niin että rytisee.
Miten tämä sitten toimii musiikkipuhelimessa? Aivan loistavasti. Mobbler toimii aivan yhtä hyvin kuin tietokoneversio Last.fm radiosta. Lyhyen testailuni aikana olen huomannut tagiradiot parhaaksi tavaksi kuunnella musiikkia, sillä artistien perusteella toistaminen on hieman hankalaa yllä olevien syiden takia. Artistiradio toimii kyllä paremmin jos kuuntelee vain suosittuja artisteja, mutta uuden musiikin löytäminen jää siten vähemmälle. Musiikin streamaus kuluttaa helposti reippaan määrän dataa, ja siksi kiinteähintainen datapaketti on pakollinen lisä liittymään. Nopeutta mobiilikaistalta ei vaadita paljon, sillä jopa 384kB/s liittymä pystyisi toistamaan kahta Last.fm streamia yhtäaikaa. DNA:n 384 matkanetti maksaa 9,90€ kuukaudessa, ja kun tähän laskee Last.fm:n maksun päälle saadaan rajattoman musiikin kuuntelun hinnaksi 12,90€ kuukaudessa. Hintaa tosin ei kannata laskea näin, koska matkanettiä voi käyttää moneen muuhunkin tarkoitukseen.
Nopeasti suosiota kerännyt Spotify on myös kaavaillut S60-sovellusta, mutta vielä moisesta ei ole havaintoa. Spotify on nuori palvelu, eikä sen tietokannasta löytynyt omaan musiikkimakuuni kappaleita juuri lainkaan kun sitä aiemmin testailin. Spotify-fanit tietenkin odottavat tätä kieli pitkällä, mutta itse taidan jättää väliin. Last.fm on toiminut jo pitkään, ja se näkyy niin käyttäjämäärässä kuin laadussakin.